Sivut

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kuntien suhde sosiaaliseen mediaan edelleen sekava

Viime keväänä olin YLE:n uutisissa kommentoimassa Vantaan kaupunginkirjaston sosiaalisen median käyttöä. Itse video on jo poistunut Areenasta, mutta uutisen voi halutessaan käydä lukemassa YLE:n sivuilta (Kuntien suhde sosiaaliseen mediaan sekava). Samaiseen ohjelmaan haastateltu Vantaan kaupungin verkkotoimituksen suunnittelija Henry Lindfors kertoi tällöin, että Vantaan kaupunki on valmistelemassa ohjeistusta siihen, miten kaupungin virkamiesten ja työntekijöiden tulee eri sosiaalisissa medioissa käyttäytyä. Henryn lupaama ohjeistus on nyt julkaistu, minkä vuoksi innostuin kirjaamaan ajatuksiani aiheesta. (Tällä hetkellä ohjeistus on saatavilla vain Vantaan kaupungin intrassa. Linkitän ohjeistuksen myös tänne kunhan se tulee julkisesti saataville.)

Tarvitaanko ohjeistusta sosiaalisessa mediassa käyttäytymiseen? Keskustelimme ohjeistuksen tarpeesta aiemmin syksyllä 2009 Vantaan kaupunginkirjaston viestintävastaavien tapaamisessa.  Osa oli tällöin sitä mieltä, että sosiaalisen median ohjeistusta ja kontrollia ei saisi olla ollenkaan, koska "hierarkia ja työryhmät sucks! Ne hidastavat ja jäykistävät". Jonkinlainen konsensus vaikutti kuitenkin olevan, että jonkinlaista ohjeistusta tarvitaan, mutta sosiaalisen median valtteja kuten "nopeus, muutos ja jakaminen ei saa hukata tiukkoihin strategioihin." Yhteenveto koko keskustelusta on luettavissa Sosiaalinen media (HelMet) -sivuilta.

Henkilökohtainen kantani on, että jos sosiaalisessa mediassa viestiminen kuuluu sovittuihin työtehtäviin on mielestäni selvää, että jonkinlainen ohjeistus on välttämätön. Jos ja kun työnantajan ja työntekijän välisiä erimielisyyksiä joudutaan selvittelemään on työntekijän oikeusturvan kannalta tärkeää, että toiminnan perussäännöt on yhteisesti sovittu ja kirjattu. Jos ohjeistusta ei ole, työntekijän ja työnantajan on erimielisessä tilanteessa vaikea osoittaa onko työtehtävät hoidettu sovitulla tavalla vai ei.

Yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt myös se seikka, että kuntien aktiviisuus sosiaalisessa mediassa edellyttää useassa tapauksessa työntekijöiden ottavan vastuuta, jonka ei voi ajatella automaattisesti liittyvän näiden varsinaisiin työtehtäviin.   Esimerkiksi Vantaan kaupungin  ohjeistuksessa puhutaan vastuullisen päätoimittajan nimeämistä sosiaaliseen mediaan perustetuille palveluille. Päätoimittajan vastuu on laissa määritelty vastuullinen tehtävä, jonka laiminlyönnistä voi seurata oikeudellisia seuraamuksia.

"13 § Päätoimittajarikkomus


Jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa siten, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen, hänet on tuomittava, jos tällainen rikos tehdään eikä häntä ole pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena, päätoimittajarikkomuksesta sakkoon." Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä

Luonnollisesti esimerkiksi kunnan viestintätehtävissä työskentelevän voidaan työnkuvaan kuuluvana odottaa ottavan toimituksellista vastuuta. Toisaalta vaikkapa opettajan tai kirjastonhoitajan ei voi mielestäni automaattisesti odottaa ottavan yhtä laajaa vastuuta. Varsinkin vastuiden määrittämisen osalta toivoisin nyt saatuihin ohjeisiin tarkennusta. Mielestäni tarvittaisiin myös henkilökunnan koulutusta. Sosiaalisen median käytön eräs tavoite on mahdollisimman monien työntekijöiden osallistuttaminen kunnan viestintään. Huomattavalla osalla ei kuitenkaan ole soveltuvaa koulutusta esimerkiksi vastaavan toimittajan tehtävään tai käsitystä siitä millaisesta vastuusta loppujen lopuksi on kyse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti